Lauantaiaamu 15. kesäkuuta koitti verrattain aurinkoisena kävellessäni toimitalon ohitse kohti kesäretken lähtöpistettä. Busmon linja-auto odotti sovitussa paikassa matkaan lähtijöitä. Kun kaikki olivat saapuneet ja löytäneet paikkansa autosta aloitimme reilun kahden tunnin matkan kohti Mathildedalia. Lupauduin toimimaan loppumatkasta oppaana kuljettajalle sillä olin käynyt paikalla aiemmin ja tiesin reitin kohteeseen.
Vähän kymmenen jälkeen lipui linja-automme ruukkikylään ja tarpeellisten vessakäyntien jälkeen kokoonnuimme kuuntelemaan oppaamme kertomusta Mathildedalin historiasta.
Tässä siitä lyhennelmä:
Mathildedalin historia alkaa vuonna 1852, vaikka jo vuonna 1686 oli maaherra Lorenz Creutzilla oikeus rakentaa tuolloin Hummelvikin nimeä kantaneeseen kylään rautaruukki. Ne rakennettiin kuitenkin vain lähikyliin Teijo ja Kirjakkala. Tankoraudalla oli suuri kysyntä maailmalla. Rautamalmia tuli Ruotsin Utöstä ja kun Mathildedalissa oli mahdollisuus järjestää vesivoimaa ja hiilipitoista puuainesta niin kylään perustettiin ruukki. Mathildedaliin ei kuitenkaan tullut masuunipohjaista raudan valmistusta sillä kehitys oli mennyt eteenpäin ja käyttöön tuli uudempi menetelmä. Kaikki kolme eri kylän ruukkia olivat toimineet saman omistajan alaisuudessa, mutta vuonna 1858 Mathildedalin ruukki irtautui omaksi yksikökseen. 
Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin Venäjältä tulla halvempaa tankorautaa eikä sen valmistus Mathildedalissa enää kannattanut. Teijon ruukin mentyä konkurssiin 1889 toteutettiin omistusten uudelleenjärjestely missä yhteydessä perustettiin Teijon Tehtaat ja Mathildedal siirtyi myös saman omistajan haltuun. Se merkitsi, että maatalouskoneiden valmistus alkoi myös Mathildedalissa. Myöhemmin valmistuslistalle tulivat pienet kuorma-autot, Winha-lumiskootterit ja rautatievaihteet. Näillä mentiin vuoteen 1978, jolloin teollinen toiminta Mathildedalissa päättyi.
Nykyään Mathildedalin kylä on omistajansa, Meri-Teijon, vapaa-ajankeskus. Siellä on hotellin, ravintolan ja pienvenesataman lisäksi jäljellä monia ruukkikauden suojeltuja rakennuksia, joissa on paikallisia kädentaitojen tuotteita eri putiikeissa. Matkailukohteena se on perin viehättävä.
Historiallisen katsauksen jälkeen oppaamme esitteli meille pihapiirin eri rakennuksia ja saimme tutustua mm. aikoinaan vesipyörän käyttämään raskaan pajavasaran pienoismalliin. Vesipyöriä oli parhaimmillaan kahdeksan Matildan järvestä laskevassa purossa. Niillä tuotettiin myös kaikki tarvittava sähkö. Nykyään yksi ratas pyörii kävijöiden iloksi ja suosittuna kuvauskohteena. Alueella oli parhaimmillaan 13 rakennusta, joista seitsemän on tallella ja uusiokäytössä.
Kesäaikana on mahdollisuus tutustua myös kamelin sukuisesta vikunjasta jalostettuihin alpakoihin, jotka oli keritty juuri muutama viikko ennen reissuamme. Alpakan villasta valmistetaan paikalla erilaisia tuotteita myyntiin. Villa on onton rakenteensa vuoksi hyvin lämmintä ja rasvattoman luonteensa vuoksi soveltuu myös allergisille.
Opastuskierroksen jälkeen meitä odotti herkullinen ja monipuolinen buffetlounas Ruukin Krouvissa. Sen jälkeen oli aikaa kierrellä putiikeissa tekemässä löytöjä tai vain tutustumassa paikallisen käsityön tuloksiin ennenkuin bussimme aloitti kotimatkan.
Reissussa mukana olleena,
Hannu Helminen
Lisää retken valokuvia Valokuvagalleriassa